Maailma
on täynnä tarinoita, kertomuksia, taruja, satuja ja todellisia kohtaloita. Ja
jokaisen tarinan henki, joka sielumme täyttää, myös oppaana toimii ja seuraavan
tarinan näyttää. Julistatko eilisen menneeksi ja huomisen haaveeksi? Lähdetkö
matkalle jo tänään? Tuntematon lie on tutkittukin tie, arvoitus syntyy aina
uudestaan, kun uudet tuulet alkavat puhaltamaan. Kohtaa menneisyys ja tulevaisuus. Aika on
ikuisuus. Unelmoiden saavuttaa voi mitä haluaa. Unessa luvataan peilissä kuva
onnenmaan. Ken uskaltaa hän myös saa, pukeutua elämänpukuun rohkeaan. Ken
uskaltaa, hän myös saa, tuntea millainen on erilaisuuden maa. Usein ajatukset
hyräilevät kuin uunilinnun sielu rapatussa pinnassa ruusunpunaisia päiviä
muistellen. Merkityksiä. Merkityksiä on elämä aina täynnä. Kaikkialla, kaikessa
on paljon merkityksiä. Aina. Mutta mikä onkaan todellinen symboliarvo silloin,
kun emme tiedä mitä pitäisi tulkita? Suurien sanojen syvällisimmät sävelet.
Musiikki ottaa kaikkivallan, vallan viedä, vallan antautua. Vallan irti
kaikesta. Tunnen hyvin ne hartauden hetket ja hyvin tunnen myös epäilyksien
retket. Yhä uudestaan usko saa polvistumaan, kädet rukoukseen kohoaa ja pyytää
armahtamaan. Niin kuin valvoo yötä palava lamppu, yksin ajatustensa kanssa,
hiljaisina tunteina kuuntelee sisimpänsä kysymyksiä. Liekki palaa viimeiseen asti. Tuli ei sammu
kesken yön. Riittää valoa aamuun asti. Ei pimeä valoa syö. Valitseeko köyhä
rikkauden ja rikas köyhyyden? Onko köyhä rikas ja rikas köyhä? Kuin lintusen
lento, kuin perhonen hento, on salaisuus hauras vaan kauaksi kantaa. Perhonen
sisällä vaatii vapautensa. Perhoset ovat sellaisia. Vapaus on perhosten luonto.
Kalat kuuluvat merille, järville ja vapaille vesille. Kaunis vaan ei onnellinen
lie on kultakala maljassaan, jossa se kasvaa vaan ei koskaan jatka
kasvamistaan. Kukaan ei usko lohikäärmeen sielua vihreäksi, eikä taiteilijaa
todeksi, ennen kun hän on maalannut rovionsa. Aurinko on vahva. Aurinko
sydämessä ravitsee kulkijan. Askeleet kantautuvat, korot kopisevat. Hän on
saapunut ja hänet kyllä huomataan. Silkkihuiviin kietoutuneena, ymmärtää elämän
kosketuksen: Kovakouraisten päivien armeijan, joka on opettanut pienien
ylellisyyksien arvon. Hänen sielunsa puu on oliivipuu. Oliivipuu, rauhanpuu.
Oliivipuu, viisaudenpuu. Oliivipuu, terveydenpuu. Oliivipuu, runsaudenpuu.
Oliivipuu, hedelmällisyydenpuu. Oliivipuu, pitkän iänpuu. Kertoi tarinaa
oliivipuu: Rikkauden hedelmää kantaa rakkaudellinen suu. Etteikö muistaisi mitä
ne lukuisat kohtaamiset ovat tuoneet. Valjenneet ovat aamut myös
kuningattarena. Joku väitti, että naisen sisäinen valo kumpuaa vain hänen
kohtunsa käyttövoimasta… Tarkoittaako se sitten, ettei miehillä sisäistä valoa
olisikaan? Arvokkuuden helmet, mitä ne ovat ja mitä ne antavat: Timanttisen
katseen, kyvyn erotella oikean väärästä, kunnioituksen ja kunniallisuuden. Todellisen
aarteen saa, ken ymmärtää millainen on Rakkaudenmaa. Ei rakkautta ilmaiseksi
saa, rakkaus vaatii sitoutumaan. Romantikot uskovat, että lopulta rakkaus astuu
taloon isännäksi. En usko, että tyhjäksi jättää saattaisivat ne lukuisat
matkat, joista kellonsoittajatkin yhä uudestaan ja uudestaan uskollisesti
kertovat. Mykkä, sokea, kuuro tulkoon
puhuvaksi, näkeväksi, kuulevaksi. Älä jätä puhumatta, älä jätä näkemättä, älä
jätä kuulematta. Sitä mikä on tärkeää, älä jätä kokematta. Verkostoitukaa.
Toisianne auttakaa ja tukekaa. Oivaltakaa – ei teiltä ole pois toistenne
menestys. Uskokaa myös teitä autetaan. Juhlaseurue haltioituu kattauksesta.
Tänään on jokaisella lupa olla siniverinen. Viini joka on virrannut viisaasti,
on hyvä viini. Voi sitä viiniä, joka on virrannut viisautta vailla. Viisauden
kannu on täytetty. Janossaan sammumatonkin saa janonsa sammuttavan veden.
Nostakaamme malja elämälle. Nostakaamme malja ilolle. Nostakaamme malja rakkaudelle!
Ja kun maljamme ovat tyhjentyneet, kiittäkäämme maljoista, jotka saimme yhdessä
juoda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti