Raparperityttö ja Männynneulaspoika

copyright: Mari Kekäläinen

Satumaiset siivet selkään sain
vaikka ne olivatkin raparperinlehteä -vartta vain.
Niillä saatoin ma silti kohota pilviin
ja katsella sieltä sinua kutsuen suoraan silmiin.

Sinä olit rakentanu männynneulasista tikapuut,
joita pitkin sä nopeasti viereeni tuut.
Me päivä vietettiin seilaten pilvenhattaralla
ja katseltiin kuinka kaunis on maa pilvien alla.
Auringonsäteitä airoina käytettiin
ja yhdessä piut paut ja taivaanmerkit maailmalle näytettiin.

Ja kun sitten päättyi päivä ja saapui yö;
me hetkeksi nauraen loikattiin tanssimaan kannelle kuun...
Viimein kuunsiltaa pitkin onnellisina käsikädessä maahan palattiin,
ja yhdessä tuumin sovittiin:
Vois huomenna kokeilla liukua pitkin sateenkaarta
tai piirittää ukkospilvellä autioita saarta.
- Ihan sama mitä tehdään, minä varmasti mukaasi tuun!